”Asiat saattavat liikahtaa yhtäccii” Näin kirjoitti mulle yksi mun elämäni ihminen 28.8. Olet saattanut lukea mun aiemmista blogipostauksista miten mun elämässä ja ajatuksissa on kliksahdellut asiat kohdilleen useammankin kerran tänä vuonna. Isoin klikki kuitenkin tapahtui syyskuun aikana.

Kirjoitin viimeksi siitä miten löysin mun hyvät vibat ja ajattelin avata sitä tähän vielä syvemmin. Hiffasin vetovoimanlain noin 6 vuotta sitten ja otin sen käyttöön niin yksityiselämässä kuin työssäkin. Se toimi upeasti ja mulla oli hauskaa kun tilailin pikatilauksia ja saavutin asettamiani steppejä.

Jossain vaiheessa kuitenkin tapahtui jotain ja mä menin solmuun itseni kanssa. Tiesin periaatteessa mitä pitäisi tehdä mutta en päässyt eteenpäin. Oli erilaisia pelkoja, uskomuksia ja vanhoja tapoja joita olin kehittänyt vuosien aikana. Sen lisäksi oli painava haarniska tai ehkä toinen hyvin kuvaileva olisi että aloin tuntea itseni robotiksi. Sellaiseksi suorittajarobotiksi joka ei oikeastaan tuntenut mitään.

Mä kerron vähän taustoja miten musta tuli robotti. Kun aloitin mun työn olin rikki ja työstä tuli se juttu joka antoi mulle päämäärän ja voimaa selviytyä. Se alkoi tuottaa mulle myös mielettömästi iloa ja onnistumisen kokemuksia. Se oli monellakin tavalla mun elämän ykkösjuttu vuosien ajan. Se oli asia joka pysyisi aina ja johon voisin luottaa. Se oli tapa jolla voisin saavuttaa itsenäisyyden niin etten olisi enää kenestäkään riippuvainen. Voisin olla vapaa kaikesta.

Riippumattomuus ja pärjääminen sekä muutenkin vahvuus on ollut mulle super tärkeää. Mä en ole halunnut tarvita ketään enkä oikeastaan tuntea mitään. Jos ei tunne mitään ei voi romahtaa jos se asia katoaa joka antaa sulle sen tunteen. Kukaan ei voi ottaa sulta mitään pois jos et anna kenellekään itseäs koskaan kokonaan.

Mä en oikeastaan edes hiffannut tätä siinä hetkessä kun elin mun elämää koska kuitenkin omalla tavallani rakastin, iloitsin ja olin positiivinen ja onnellinen. Mutta ehkä kun tarkemmin miettii ja vertaa tähän oloon mikä mulla nyt on niin en mä sittenkään ollut. Arvostin juttuja ja olin peraatteessa kiitollinen mutta halusin saavuttaa koko ajan lisää. Tuplata liikevaihdon ja sen jälkeen mitä? No tietenkin taas tuplata sen. Niin kauan kuin henki tässä kehossa pihisee oli kyse tuplaamisesta ja tavoitteiden saavuttamisesta. Olin naimisissa mun työn kanssa. Eikä se sinänsä ollut huono juttu koska mä rakastan mun työtä ja se on antanut mulle paljon. Tarvitsin myös ehkä jossain vaiheessa sitä agressiivista voimaa joka työnsi mua eteenpäin. Tänään kuulin että mun energia on pehmentynyt. Se on totta. Oon raottanut mun haarniskaa ja luotan että oikeat ihmiset pääsee siitä sisään.

Mitä näiden viimeisten viikkojen aikana sitten tapahtui? Mä löysin mun sisäisen voiman tosi vahvasti ehkä ensimmäistä kertaa mun elämässä. Tajusin että kaikki on hyvin. Tiesin aiemmin olevani ”too blessed to be stressed” mutta nyt tunsin sen. Tunsin mitä kaikkea hyvää oon saavuttanut mun elämässä ja mitä voisin vielä kokea nimenomaan vastaanottamalla ja olemalla hyvissä viboissa.

Vihdoin tiesin etten tarvitse enää niitä negatiivisia tunnetiloja jotka olin jemmannut syvälle mun sisään ihan varmuuden vuoksi. Voisin päästää irti, luottaa ihmisiin ja olla pelkkää valoa.

Tätä seesteisyyden tunnetta kuvailee hyvin se kun istuin tällä viikolla junassa vastapäätä vanha tuttu. Hän kysyi mikä on mun elämän tarkoitus ja vastasin että se et mulla on kivaa joka hetki. Hän kysyi onko mulla kivaa nytkin siis siinä junassa siinä hetkessä. Vastasin että on ja syy siihen on se että mun hyvä olo ei ole enää riippuvainen ulkoisista tekijöistä vaan jokainen sekunti on hyvä.

Se että sä oot elossa ja saat mahdollisuuden toteuttaa itseäsi ja kokea erilaisia asioita tässä todellisuudessa on jo lähtökohtaisesti lottovoitto. Kaikki mitä sulla on sun sielun lisäksi keho, materia ja elämykset on plussaa mistä voi olla entistä kiitollisempi. Tää tunne on kuin joku jatkuva flow tila joka tuntuu koko kehossa vahvana virtauksena. Voin ihan rehellisesti sanoa että mun kuukausi on ollut upee! Tuplaus on varmasti tulossa heti kun hetki on oikea. Oon tän kuukauden aikana ollut onnellisempi kuin ikinä ja rakastanut ihmisiä ja asioita hyvin eri tavalla kuin ennen. Oon alkanut kiinnostumaan luonnosta, musiikista ja ylipäätään tästä pallosta millä me eletään ja jolla on niin paljon koettavaa. Saunassa katsoin mun varpaita ja sormia ja mietin miten ihmeelliset ne on. Asiat jotka on ollut itsestäänselvyyksiä aiheuttaa mulle valtavan kiitollisuuden tunteen. Kilpailua ei ole on vain upeita ihmisiä ja uusia mahdollisuuksia. Kaikki näyttäytyy uudessa valossa ja tiedän että tän avulla on mahdollista saavuttaa entistä nopeammin oma unelmaelämänsä ja nauttia siitä koko rahalla.

Johanna