Mun blogin aloitus on saanut odottaa aika kauan ja haluan nyt kertoa miksi. Mulla oli jonkinlainen ajatus siitä että sen pitäisi olla täydellinen. Olin suunnitellut sivuja pitkään mielessäni ja yhtä pitkään sisältö oli pelkkä tyhjä sivu. Kun lopulta keksin mitä haluan kesti vuoden kirjoittaa ulos etusivulla näkyvä tarina. Mietin itsekin että miten hitossa niin kauan. Aloitin kirjoittamisen monta kertaa ja yhtä monta kertaa pyyhin sen pois koska en ollut täysin tyytyväinen. Lopulta kun deadline alkoi lähestyä ja mun oli pakko saada jotain ulos sulkeuduin saunaan ilman elektroniikkaa edessäni vain kynä ja paperia ja päätin että en tule ulos ennen kuin se on valmis. Sain noin parissa tunnissa kirjoitettua tarinani sellaisena kuin se sillä hetkellä oli ja miten sen koin. Kirjoittaminen oli aikamoinen henkinen prosessi jonka aikana kävin läpi koko elämäni valiten sieltä ne palat joita tällä hetkellä olen valmis kertomaan. Tarinan jakaminen oli yhtäaikaa hyvällä tavalla jännittävää sekä äärimmäisen pelottavaa koska se on kuitenkin niin henkilökohtaista ja sitä on tavallaan tosi auki kaikille ilman suojakuorta. Miksi silti halusin luoda mun sivut näin enkä rakentaa täydellistä kiiltokuva imagoa? Olen ihan super utelias tyyppi ja haluan lukea ihmisten aitoja tarinoita jotka koskettaa syvältä. Elämän ei tarvitse olla täydellinen vaan mitä enemmän siinä on juonenkäänteitä, nousuja ja laskuja sitä mielenkiintoisempi se on. Olen kuitenkin jollain tavalla aina rakastanut täydellisyyttä ja pelännyt virheitä. Vasta viime aikoina olen vähän antanut itselleni siimaa ja ymmärtänyt että virheet on inhimillisiä ja jos niitä ei tapahdu et ehkä kokeile tarpeeksi uusia asioita vaan pysyt aina omalla mukavuusalueellasi – turvassa. Mun täydellisyyden tavoitteluun sopii myös hyvin lause: ”Tyytyväisyys tappaa kehityksen.” Jos kaikki on niin hyvin että se riittää sulle lopetat pyrkimisen eteenpäin ja kehitys pysähtyy. Se onko se hyvä vai huono asia on jokaisen itsensä päätettävissä. Jos susta tuntuu että et halua tavoitella enempää vaan sun elämä on täydellistä juuri sellaisena kuin se nyt on niin haluan sanoa sulle onneksi olkoon olet saavuttanut jotain upeeta ja nyt on aika nauttia. Jos olet enemmän kuin minä jonka mielestä aina on varaa parantaa niin onneksi olkoon silloinkin voit ehkä tehdä elämässäsi jotain upeita uusia innovaatioita tai kokea asioita joista et vuosia aiemmin olisi osannut haaveillakaan koska ne ei silloin tuntunut vielä saavutettavissa olevilta. Pikkuhiljaa sun matkan ja kehityksen jälkeen ne tavallaan niinkuin lipuu lähemmäs sun omaa mukavuusaluetta joka sen jälkeen kun ne on sinne saapuneet on aika taas ylittää. Palatakseni vielä hetkeksi virheisiin niin joka hetki on uusi mahdollisuus luoda uusi polku itselleen huolimatta siitä millaisia valintoja olet aiemmin tehnyt. Voi olla että osa valinnoista seuraa sua ja muistuttaa itsestään mutta on helpottavaa jos pystyt pikkuhiljaa hyväksymään että se oli osa sun matkaa ja kehitystä kohti suurempaa menestystä. Oppiminen on joskus rankkaa mutta jos elämä olis liian helppoa siitä katoaisi mielenkiinto. Vähän niin kuin jos teet mitä tahansa ja onnistut joka kerta ilman yhtäkään virhettä niin luultavasti lähdet etsimään jotain haastavampaa joka kehittää sua ja antaa isomman elämyksen kun selviät siitä voittajana.

Tervetuloa mun blogiin <3

Johanna

Kuva: Jenna Lehtonen www.kirpputoriltakotoisin.fi