Täytin viime perjantaina 30 ja olin ehtinyt viimeisen puolen vuoden aikana karistella noin vuosikymmenen kestäneen kolmenkympinkriisin pois. Ei se ollutkaan niin paha juttu kuin pelkäsin. Se on muuten hassua miten me joskus luodaan jostain asiasta ihan hillitön mörkö ja kun lopulta kohdataan se niin huomataan että se olikin lähempänä vaaleanpunaista pehmolelua. Me oltiin itse vaan omilla ajatuksilla rakennettu jättimäinen ongelma vaikka alunperin ei edes ollut mitään ongelmaa.

Olin pallotellut ajatusta että pitäiskö tehdä jotain siistiä sinä päivänä. Ehkä jotkut juhlat tai ehkäpä joku matka jonnekin uuteen paikkaan. Päivä lähestyi ja huomasin etten ollut lyönyt lukkoon kumpaakaan vaihtoehtoa. Perus bileet ei niin kiinnostanut koska jos rehellisiä ollaan oon ehtinyt bilettää mun elämässä niin paljon ettei siinä ole enää mitään kovin eksoottista. Yksi toive mulla myös oli: En halunnut kuulla sitä legendaarista olen kylmekymppinen biisiä ja oon iloinen että se toive toteutui.

Torstaina klo 23:55 sain idean. Olin halunnut tehdä jotain sellaista mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt ja päätin pitää viikon somepaaston ja tutkiskella itseäni. Voisi sanoa että mä en käy somessa vaan olen siellä käyn sitten aina välillä ”oikeassa” elämässä. Miksi mä sitten olen niin paljon somessa? Yksi syy on että olen rakentanut mun työn pääasiassa sinne. Tuli siis ensimmäistä kertaa moneen vuoteen pidettyä loma vaikka oon edelleen sitä mieltä että parasta on rakentaa elämä jossa jokainen päivä on niin ihana ja innostava että perinteistä lomaa ei oikeastaan tarvitse ollenkaan. Tykkään myös siitä kuinka nopeasti somessa on mahdollista löytää uusia ihmisiä ja asioita ympäri maailman. Erityisen ihanaa on myös se kun suomalainen kertoo siellä selvinpäin aidon mielipiteensä halusitpa kuulla sitä tai et. Se on omalla tavallaan niin aitoa ja rehellistä mutta toki myös kaunisteltua ja feikkiä. Siellä voit näyttää itsestäsi juuri sen verran kuin haluat ja jättää osan kertomatta. Mistä en tykkää on se että some tekee musta muka kiireisen, joskus vaikeasti keskittymiskykyisen ja niinkuin tällä viikolla huomasin se syö mun aikaa ihan tajuttomasti. Niinkuin kaikessa myös somessa on hyvät ja huonot puolet ja parasta onkin löytää itselleen toimiva ratkaisu ja balanssi sen käytössä.

Perjantaina vietin siis mun synttärit ilman somea lapsen kanssa lintsillä ja myöhemmin illalla käytiin miehen kanssa istumassa ulkona ja korkkasin mun aamulla saamani piccolo shamppanjan. Kokonaisuudessa siis oikein hyvä päivä joka päätyi suht aikaisin omaan sänkyyn ja seuraavan aamun freesin oloon.

Lauantaina kun heräsin oli jotenkin tosi jännä olo. Tavallisuudesta poiketen en alkanut rullaamaan facebookia läpi vaan makoilin hetken sängyssä ja mietin että mitähän kaikkea sitä oikein tekisi. Aloitin meditoimaan pitkästä aikaa ja sain lopultakin korkattua mun uuden mehustimen joka ehti hengailla pari viikkoa keittiössä kun ei ollut aikaa tai kiinnostusta perehtyä siihen. Alunperin innostuin mehustuksesta viime talvena kun kävin kuuntelemassa Jyrki69 ja Anu Kiiverin jutustelua aiheesta. Pakko sanoa että Jyrki oli ensimmäinen ihminen joka sai mulle sellaisen fiiliksen että okei toi mehustus on ihan cool ja vois sopia myös mulle. Silloin ei kuitenkaan ollut vielä aika aloittaa vaan jätin asian hautumaan.

En aloittanut mehustusta varovasti totutellen vaan ihan täysiä. Ehkä se oli syy miksi onnistuin hankkimaan itselleni myös pienen päänsäryn. Olin vetänyt jonkunlaisen kasvisöverin. Toisaalta mun yksi lempisanonta on ennemmin överit kuin vajarit niin tää ei sinänsä edes yllätä. Lapseni ja mieheni pääsivät myös nauttimaan mehustuksen ilosta ja useampana päivänä T:n tullessa töistä odotin häntä hymyillen hullunkiilto silmissä ja työnsin mehumukia lähemmäs. Täytyy sen verran tähän väliin kehua että mun inkiväärishotit on ehkä maailman parhaita. Niitten tulisuus hämmästytti jopa mutkin.

Löysin itsestäni hetkellisesti myös täydellisen kotivaimon. Oon tottunut tekemään koko ajan jotain edes selaamaan puhelinta ja luultavasti viittä muuta asiaa samaan aikaan joten päädyin siivoamaan kämppää ja silittämään lakanoita. Jos oikein muistan niin oon viimeksi saanut tällaisen lakanoiden silitys inspiksen raskaushöyryissä noin kahdeksan vuotta sitten. Suunnittelin jopa siivoojan irtisanomista koska olin löytänyt tän ihan uuden ulottuvuuden itsestäni. Tosin joskus on ihan hyvä että en toimi hetken mielijohteesta koska eilen huomasin jo isoimman siivousinnon laskeneen ja tällä hetkellä oon erittäin iloinen että ammattilainen on siistimässä mun kotia kun itse istun auringossa kirjoittamassa tätä blogia. Delegointi on edelleen pop jotta voi itse keskittyä tekemään niitä asioita missä on oikeasti hyvä.

Tää mun matka itseeni jota kutsun jonkinlaiseksi himaretriitiksi sai maanantaina uuden ulottuvuuden kun käteeni pomppasi kirja jota olin niin monta kertaa aloittanut mutten koskaan saanut valmiiksi. Nyt tuntui että oli oikea aika aloittaa Chakrapolku. Uskon että tällä kerralla se menee maaliin koska jo ensimmäisinä päivinä fiilis liikkeitä tehdessä oli täysin erilainen kuin ennen. Ihan kuin olisin löytänyt mun sisäisen voiman ja virtauksen.

Eilen tokavikana päivänä olin tavallista kireämpi ja hiukan huonotuulinen. En tiedä johtuiko se hieronnasta missä kävin päivällä, juurichakran avaamisesta, tylsistymisestä jota viikon aikana oli havaittavissa useammankin kerran vai mistä joten päätin vielä illalla lähteä yksin kävelylle. Laitoin napit korviin ja kuuntelin mun lempparia Lana Del Reyta ja tein tosi sellaisen meditatiivisen rauhallisen kävelyn. Matkan lopussa näin maassa Happy Joe pullonkorkin ja nostin sen ylös. Siinä luki: ”Happiness, it comes from within.” Pidin korkkia kädessä ja mietin mitä onnellisuus merkitsee mulle ja lopulta musta tuntuu että löysin sen. Onnellisuus on pieniä ja suuria asioita. Esimerkiksi hauskoja hetkiä, naurua, rahaa ja sen tuomia mahdollisuuksia ja vapautta. Onni tulee sekä sisältä että ulkoa erikokoisina annoksina. Tän viikon aikana opin että tiesin jo kaiken mun piti vain keskittyä kuuntelemaan hiukan tarkemmin.

Tänään kun heräsin olin täynnä virtaa, läsnäoloa, rauhaa, innostusta ja uskoa siihen että tulen saavuttamaan jokaisen unelmani ja tavoitteeni joita olen asettanut. Toivottavasti siinä samalla voin auttaa myös muita tekemään saman ja löytämään sisäisen voimansa.

Johanna